ihanaa kun täällä tapahtuu. Sanotaan vaan suoraan et on paska vieraskirja mutta sen ei tartte olla maailmanloppu, sillekin voi vaikka sarkastisesti nauraa 

Sannikka: en muista että olisit loukannut mua? 

JA TOI VIHA!

Tunnen nahoissani sen kans! IHan sairaan raskasta, aivan kuin olisi rekka kehon päällä ja sitä tässä sitten yrittää nostaa pois! JA SIIHEN TARVII SITÄ HITON TAHTOA! Oijoi. 

 Kaipaan teitä, tarvitsen teitä. Ihanaa että olette siellä, täällä. Nähdään taas, hyvää yötä siskot. 

Iso halaus ja lämmin ajatus Sinulle nuori vieras. Olet jo taistellut pitkälle. Älä luovuta - älä lakkaa uskomasta itseesi ja oikeuden voittoon.

Kirjoittelisin enemmän, mutta ärsyttää tämä vieraskirja niin paljon, kun se ei toimi... Ei luulisi olevan mahdotonta korjata kuntoon.

Lämmin tervehdys Sannikka, jaksa vaan taistella, joka päivä saat tarvittavan voiman, olet vahvempi kuin uskotkaan.

Ja sitten kun olen uskaltanut tuoda asiat julki niin MOLEMMAT kieltää vaikka he molemmat tietävät totuuden. Kauanko he jaksavat elää omassa totuudessaan ja pystyvät itse uskotella itselleen olevansa oikeassa? Vai pystyvätkö oikeasti edes yhtään mutta yrittävät silti näyttää niin muille…?                                                                                                          Miten tässä jaksaa sitten itse huolehtia itsestään?? Olisin luullut että tilanne muuttuu kaikin puolin kun olen saanut asiat kerrottua viranomaisille. Mutta ei, sota vaan pahenee. Kuka jaksaa tukea minua, alaikäistä koko prosessin ajan?? Välillä tuntuu että toisaalta mutsikin vaan taistelee itseään vastaan.. Ja oon yrittänyt auttaa sitä hoitoon ja yrittänyt pelastaa muun perheen narsistin vankilasta mutta nyt tajuan että kaikki työ on ollut turhaa..En voi ottaa ketään sieltä pois, mutsin täytyy itse hoksata oma sairaus ja avata vankilan kalterit että sisarukseni jotka on kotona, pääsee vapauteen… Oon ihan puhki, tuntuu että koko maailma on mua vastaan ja taistelen yksin valhetta vastaan. Mutta en ainakaan ihan yksin koska totuus on mun puolella. Ikuisesti, ihan sama kuinka kauan tätä helvettiä jatkuukin. Vaikka meinaankin kuolla tähän prässiin ja on tullu uudestaan ihan sairaan vahvat itsariajatukset niin siltikään en haluais luovuttaa. Mä oon lähtenyt hankkimaan itselleni ja perheelle parempaa elämää ja oon luvannut etten luovuttais. Auttakaa. Miten te toimisitte?

Ja sitten kun olen uskaltanut tuoda asiat julki niin MOLEMMAT kieltää vaikka he molemmat tietävät totuuden. Kauanko he jaksavat elää omassa totuudessaan ja pystyvät itse uskotella itselleen olevansa oikeassa? Vai pystyvätkö oikeasti edes yhtään mutta yrittävät silti näyttää niin muille…?                                                                                                          Miten tässä jaksaa sitten itse huolehtia itsestään?? Olisin luullut että tilanne muuttuu kaikin puolin kun olen saanut asiat kerrottua viranomaisille. Mutta ei, sota vaan pahenee. Kuka jaksaa tukea minua, alaikäistä koko prosessin ajan?? Välillä tuntuu että toisaalta mutsikin vaan taistelee itseään vastaan.. Ja oon yrittänyt auttaa sitä hoitoon ja yrittänyt pelastaa muun perheen narsistin vankilasta mutta nyt tajuan että kaikki työ on ollut turhaa..En voi ottaa ketään sieltä pois, mutsin täytyy itse hoksata oma sairaus ja avata vankilan kalterit että sisarukseni jotka on kotona, pääsee vapauteen… Oon ihan puhki, tuntuu että koko maailma on mua vastaan ja taistelen yksin valhetta vastaan. Mutta en ainakaan ihan yksin koska totuus on mun puolella. Ikuisesti, ihan sama kuinka kauan tätä helvettiä jatkuukin. Vaikka meinaankin kuolla tähän prässiin ja on tullu uudestaan ihan sairaan vahvat itsariajatukset niin siltikään en haluais luovuttaa. Mä oon lähtenyt hankkimaan itselleni ja perheelle parempaa elämää ja oon luvannut etten luovuttais. Auttakaa. Miten te toimisitte?

Olen pettynyt viranomaisiin. Uskokaa lasta ja nähkää tosiasiat! Onko muilla samoja kokemuksia? Yleensä lapsi ei uskalla sanoa ääneen suoraan mitä hänelle on tapahtunut, mutta aikuisen ihmisen täytyisi kyetä näkemään jo oireilusta ettei kaikki ole kunnossa ja auttamaan lasta. Kun lapsi oireilee fyysisesti, hän yrittää tavoittaa sillä jotakin jonka olemassaoloa ei välttämättä edes ymmärrä. On helppoa naamioitua fyysiseen kipuun, kätkeä sinne kaikki suuret salaisuudet ja ahdistuksen.                                                                                 Ja jos lapsi uskaltaa sanoa viranomaiselle ääneen mitä on tapahtunut, häntä vähätellään ja sanotaan että toi saattaa olla pelkkää kuviteltua juttua. Ja minun tapauksessani on ollut hyväksikäyttäjä-isä ja narsisti-äiti. Molemmat tukevat toisiaan toistensa käyttäytymisessä, eli esim äiti mahdollistaa hyväksikäyttötilanteet ja isä pönkittää äidin sairaalloista tapaa toimia. Näissä tilanteissa ulkopuolisten TÄYTYY uskaltaa ottaa vanhempien vastuuta ja auttamaan lasta kun vanhemmat eivät itse kykene tai suostu. Eli käytännössä ’nousta vanhempia vastaan’ ja uskaltaa osoittaa heille tekojen ja käyttäytymisen olevan väärin. Tottakai tämmöinen käytös saatetaan kääntää perheessä tunkeiluksi.. Mutta kumpi on tärkeämpää? Lapsen etu ja hyvinvointi vai vanhempien hienotunteinen kohtelu ja heidän maineensa säilyttäminen? Jaa, minkähän maineen..Sen ne on sotkenut jo itse kauan sitten omilla teoillaan. Itse olen pyytänyt ulkopuolisia auttamaan minut pois kotoa, mutta sairaat vanhemmat eivät ole vieläkään ymmärtäneet että olen itse pyytänyt itselleni apua… Sitten vanhemmat uhkaa nostaa oikeusjutut auttajia vastaan. SAIRASTA!! Ja sitten kun olen uskaltanut tuoda asiat julki niin MOLEMMAT kielt

olen kuullut sellaisesta, onko kukaan kokeillut? Miten vaikutti?

Teille vielä, jotka puhuitte niistä fyysisistä kivuista, kuulostaa ikävältä ne kipukohtaukset. Onko se kipu jokapuolella kehoa?Itselläni on alkanut kova kipu lonkkien seudulla, ennen oli vaan reisissä. En ole kyllä ottanut särkylääkkeitä, mutta ei tämä mukavaltakaan tunnu..

kun joku todella oikeasti pitäisi kiinni, ja lujaa ja kauan! Tuntuisi varmaan pahalta, mutta oikeasti ihan mahtavan hyvältä. Kunpa se halauksen voima vaan tarttuisi minuunkin. Olis ihanaa joskus voida hyvin, hymyillä vaan edes yksi päivä. Taitaa olla liikaa vaadittu....... Eniten nyt vaan itkettäisi, pelottaakin jne. jne.

saako täällä kiroilla? poistakaa jos on pakko. 

mua vituttaa hymyillä ja olla kiva ja kohtelias. vituttaa esittää kiinnostunutta, vituttaa huomioida muut. vituttaa kun puhelin soi ja joku pyytää jotain. vituttaa se että joku voi haluta multa jotain.

olen koko ikäni esittänyt jotain vitun muuta mitä olen. jos tämäkin on pakko poistaa niin olkaa hyvä, en saa olla olemassa missään. ttu.  

kans palaa pinna heti jos on vähänkin tuskanen olo. Silloin ei kestä mitään. Toisen tarvi edes sanoa mitään.

Ite yritän tuollaisissa tilanteissa vetäytyä pois yksinäisyyteen ja monesti rakennan muurin ympärilleni, älkää tulko lähelle!

Sit jos mun ystävä yrittää ottaa mut kiinni tuossa tilassa, laitan tosi paljon vastaan mutta jos se vaan halaa, niin itku siinä tulee ja kaikki voimat loppuu.Oikeasti oon vaan halunnut että joku pitäis kiinni.

En osaa sanoa miten itsetuntoa sais kohotettua.